| Seychellit sukeltajan silmin |
|
|
|
| Kirjoittanut Jukka Sorvisto | |
| 17.04.2006 | |
|
 Seychellit on 115 saaren muodostama tasavalta, joka itsenäistyi 1976 Ison Britannian alaisuudesta. Saarten yhteinen pinta-ala on n 500 neliökilometriä. Osa saarista on graniittipohjaisia ja osa koralliatolleja. Korkein graniitti-huippu yltää 940 metrin korkeuteen. Alueesta 95%:a on suojeltu, mikä on alallaan maailmanennätys. Paikalliset ihmiset ovat creoleja ja puhuvat creolia myös äidinkielenään. Käytännössä turistit pärjäsivät täysin englannin ja ranskan kielellä. Ilmasto on trooppinen ja lämpötila ilmassa ja vedessä pyöri 30 celsiuksessa. Sadekuurot alueella ovat todennäköisiä ja sähkökatkoiltakaan tuskin välttyy. Ilta pimenee noin seitsemän aikaan.Eristettynä saarena kasvillisuus ja eliöstö on poikkeavaa ja suojeltavia lajeja löytyy sekä maalta, merestä sekä ilmasta. Linnustosta löytyy muutama laji joita on ilmoitettu maailmasta löytyvän alle sata paria, mm mustapapukaija. Vedessä on suojeltu mm valashai. Tämän jättiläisen tutkimiseksi ja suojelemiseksi on käynnissä muutama erittäin laaja projekti. Isojen kilpikonnien suojelemiseksi on alueella tehty laajasti töitä. Itseäni jäi kiehtomaan fregattilinnun taitolento, jonka näin usein sukelluskohteille matkatessamme. Kasvillisuudesta toteisin, että se toi mieleen vanhat kunnon Tarzan elokuvat. Perillä totesin, ettei ainakaan Saunalahden verkko toiminut alueella. Ratkaisin yhteysongelman hankkimalla paikallisen pre-paid liittymän ja kaverit olivat yhteydessä minuun Skypen avulla. Saarella oli myös yksi internet-kahvila. Paikallisia valuuttaa, rupioita, emme vaihtaneet kertaakaan. Eurot hyväksyttiin joka puolella.  SUKELTAMINENPuoli tuntia saapumisemme jälkeen olin jo kyselemässä Whitetp Divers- sukelluskeskuksessa ohjelmaa ja kaksi tuntia saapumisemme jälkeen istuin sukellusvarusteet päällä ja kamera sylissä intoa täynnä veneessä, joka oli n 6 metriä pitkä ja oli varustettu kahdella Yamahan 85 heppasella, vieden maksimissaan 6 sukeltajaa vedenalaisiin seikkailuihin ( http://www.whitetipdivers.com ). Omat sukellusvarusteet mukaan lukien kuvaus ja kameralaitteistot olin raahannut Suomesta ja ainainen ongelma lentojen painorajoituksien kanssa poistui viiden hengen ryhmällä. Lisäksi mukana oli kannettava tietokone. Ladattavia kohteita on yleensä sen verran paljon, että varusteisiini kuuluu jatkojohto kahdeksalle pistokkeelle. Sukellusvarusteet ovat luonnollisesti vuokrattavissa perillä 10 euron lisähintaan, mutta olen tottunut luottamaan omiin huollettuihin ja tuttuihin. Yksittäinen sukellus omilla varusteilla maksoi 40 euroa, mutta useampi sukellus oli luonnollisesti halvempi. Itselleni tuli yhteensä 20 sukellusta ja maksoin niistä 700 Euroa ja sain pari T-paitaa kaupan päälle. Sukeltaminen tapahtui keskuksesta ilmalla. Nitroxia ei ainakaan Praslinilla ollut saatavilla. Keskuksessa oli neljä henkilöä töissä, jonka lisäksi veneessä oma kuljettaja. Oppaat osasivat asiansa ja sukeltaminen päätettiin kun ensimmäinen sukeltaja saavutti 50 bar:a lähettämällä poiju pintaan venekuskille tiedoksi. Turvapysähdykset tehtiin normaalisti. Sukellukset olivat ei dekompressio-sukelluksia.  Sukellukset eivät olleet syviä. Keskiarvosyvyys lienee ollut noin 15 m. Syvin sukellus oli noin 30 metriin. Sukellusajat vaihtelivat n 60 - 80 minuutin välillä. Käytössä oli yksi pullo, 11 l, 200 bar. Jokainen kasasi itse pakettinsa ja kahlasi niiden kanssa veneelle. Yösukellusta en päässyt tekemään kertaakaan, koska siihen vaadittua 4 sukeltajaa ei kertaakaan löytynyt kahden viikon aikana. Sukelluskohteet sijaitsivat kaikki alle puolen tunnin ajomatkan päässä keskuksesta. Näistä parhaimpia olivat mielestäni: Red point, Coral Garden, Ave Maria, Booby island ja St Pierre. Sukeltamisen ja kuvaamisen kannalta negatiivisimpana asiana oli hienojakoisin hiekka mitä missään olen nähnyt. Se on rantaelämää varten tietysti loistavaa. Kuvaamisessa ja sukeltamisessa aallokko ja kovatkin virtaukset nostavat pohjasta sakan, joka kuvissa näkyy partikkeleina. Hyviä maisemakuvia en lomallani saanut. Paras sukelluskausi keskittyy marras-tammikuulle jolloin on tyynempää. Meillä ensimmäinen viikko oli tyyni mutta toisella viikolla aallokko nousi ulkomerellä jo 5 metriseksi. Näkyvyys vaihteli n 10 – 30 metrin välillä. Olen sukeltanut Egyptissä, Indonesiassa, Malesiassa, Dominikaanisessa ja Meksikossa Suomen ja Ruotsin länsirannikon lisäksi ja vedenalaisia näkymiä Seychelleillä kuvaisin lähinnä sanalla ” Erilainen ”. Veden alla hallitsevana ovat massiiviset graniittimuodostelmat, jotka näyttävät lähinnä kynttilöiden steariini -valumilta. Pinnan päälliset graniittimuodostelmat, jotka yleensä löytyvät kuvina matkatoimistojen myynti-esitteistä, jatkuvat veden pinnan alapuolelle.  Alueella oli saatu tämän vuosituhannen alussa kokea korallikasvuston herkkyys muutoksille ja El Nino -ilmiön vuoksi kohonnut veden lämpötila tuhosi korallit suurelta osin koko alueella. Korallit ovat hyvää vauhtia kasvamassa takaisin, mutta kuten kaikki tiedämme kasvuprosessi koralleilla on paljon pidempi kuin Suomen sato kausi. Kyseisen tapahtuman uusiutumista kaikki voivat vain arvailla....ja veden alla… Heti ensimmäisellä sukelluksella ” Red pointtiin” tuli vastaan mantarausku ( tosin kaukana ), seepra- murena, iso reef whitetip, pari lajiketta minulle uusia merietanoita, todella isoja kyhmyotsaisia papukaijakaloja ja mustekala. Kalojen määrä verrattuna aikaisempiin kohteisiin oli runsas. Kalliomuodostelmia en kyllästynyt ihailemaan koko aikana. Ensimmäinen sukellus ehkä nosti odotusarvot jatkoa varten liian korkealle. Mantarauskua en sen jälkeen nähnyt enkä myöskään seepra-murenaa. Tosin jatkossa tuli pari huippukokemusta.  Seuraavan päivän kohde ” coral garden ” oli pienten lymyilijöiden paikka. Värillisiä katkarapuja uhittelemassa, vaaleita murenoita saattoi yhdessä kohdassa olla jopa viisi kappaletta, moni pisteiset makeahuulikalat tanssahtelivat korallien alla ja pikkuiset whitetipit lymyilivät korallien alla. Merivuokot ja vuokkokalat tuntuivat olevan harvassa. Yksittäiset lepakkokalat saattelivat sukeltajat turvapysähdykseen kuin henkivartijat.”Booby rock islandilla” videon etsimeen osui kotkarausku parvi. Lisäksi kohteessa bongasin esinmäistä kertaa hoitajahain, joka oli parimetrinen, Perinteisiä papukaijakaloja, napoleonkaloja, scorppionikaloja, hummereita, marmorirauskuja, leijonakaloja ja murenoita oli joka sukelluksella. Kilpikonnia näin vain pari kertaa sukellussarjan loppumetreillä. Anemonikalat olivat harvassa vain muutama skunkkianemoni ja jack-anemoni osuivat kohdalleni koko aikana. Uutena minulle tuli harmaa riuttahai joka näytti pulleammalta kuin tavallinen serkkunsa ”South Marianne”- nimisellä kohteella.  ”Channel rock”- nimisellä kohteella oli sukellus jo suoritettu ja olimme palaamassa keskukseen, kun huomasimme toisen veneen antavan merkkejä meille. Ensin luulin, että sukeltaja on vaikeuksissa. Miehistö komensi räpylät jalkaan, maski valmiiksi ja videokamera käyntiin. Tein työtä käskettyä ja hypätessäni veden alle, noin 8 metrinen valashai oli suoraan videon etsimessä. Tämä jyhkeä kaunistus esiintyi meille noin minuutin ajan ja painui sen jälkeen syvyyksiin. Todella sykähdyttävä kokemus. Jälkeenpäin kuulin, että jotkut valashait on merkitty paikannuslaitteilla ja varmempi tapa nähdä niitä on tiettyjen Mahen sukelluskeskusten toimesta. Uskoisin kuitenkin, että tällainen vahinko-kohtaaminen on sykähdyttävämpi. Uusina tuttavina minulle esiintyi Indian Junker fish ( makeahuulikala ) ja pippurimurena. Kokeilin myös viisi kertaa merisiilin piikkien terävyyttä kakkosviikolla. Niin paljon merisiilejä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Jotenkin vaikutti, että ne olivat aina keskittyneet mielenkiintoisen kuvauskohteen ympärille. Aallokko heitteli sukeltajaa useita metrejä edestakaisin ja tätä kautta tutustuin piikkien terävyyteen. Mielenkiintoista niissä on, etteivät me tule pois kuin puutikku vetämällä vaan ne murtuvat pieniksi palasiksi ja ihon alle jää viimeinen osa. Itse käytin betadinea mutta paikalliset suosittavat lämmintä rasvaa. ( lämpötila jäi kysymysmerkiksi ). Viimeisin kohokohta tapahtui St Pierre nimisessä kohteessa. Näin kohtuullisen kokoisen whitetip-sharkin, jota lähdin seuraamaan. Kohde livahti matalaan luolaan ja minä perässä. Tälle sukellukselle olin opettanut opasta käyttämään videokameraa, koska halusin vähän kuvaa itsestäni videolle, joten hän takaani ikuisti tapahtuman nauhalle kun itse tunkeuduin syvemmälle luolaan tavallisen kamerani kanssa. Luolassa uiskenteli 12 haita ensimmäisessä laajennusosassa ja taemmassa laajennusosassa niitä oli vielä lisää. Vaihdoin välillä videokameraan. Aallokko heitteli minua, hiekkaa ja whitetippejä. Yksi niistä oli hieman aggressiivisempi tehden pyrähdyksiä kosketusetäisyydelle. Vaimon kommentti oli nähdystä kuvamateriaalista ” kyllä ne vielä syö sut ja kuolet onnellinen hymy kasvoillasi”.  MUUTA LOMATOIMINTAAMME:Vierailimme loman aikana La Diguen saarella, jossa kilpikonnat ja saaren eteläpään mahtava ranta kalliokoristuksineen veivät aikamme. Saari kierrettiin vuokratuilla polkupyörillä. Mieleenpainuva seikka oli saaren härkätaxit, jotka vetivät matkustajakiesiä. Näillä oli omat rekisterikilvet. Tämä kertonee suhtautumisesta kiireeseen. Tutustuimme myös Vallee De Main luonnonpuistoon parin tunnin patikoinnilla. Puistosta oli viidakkoa, jossa kasvoi mm passin leiman logona käytetty musta kaksipuolinen jättipähkinä, jonka muodoista jokainen saa olla omaa mieltänsä. Vinkkejä ja opetuksia: - Hyttysmyrkky mukaan, purivat kipeästi - Ei ole ostosparatiisi, ainoastaan pieniä kauppoja - Paras aika marras-tammikuu Ohessa linkkejä videomateriaaliin (aukeaa uuteen ikkunaan): - Maisemaa: kesto noin 2min ( 14,7 MB ) - Valashai: kesto noin 1 min ( 6,8 MB ) - Kilpikonnat: kesto noin 1 min ( 8,3 MB ) - Hait: kesto noin 2,5 min (18,3 MB ) - Rauskut: kesto noin 1,5 min ( 10,1 MB ) - Murenat: kesto noin 1 min ( 8,1 MB ) Teksti ja kuvat: Jukka Sorvisto |
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|
