Suljetun kierron sukelluslaitteen eli rebreatherin - tuttavallisemmin ”rebe” - toimintaperiaate on melko yksinkertainen. Koska ihmiskeho käyttää vain murto-osan sisäänhengitetyn ilman hapesta, valtaosa menee hukkaan uloshengityksen mukana. Kevyessä rasituksessa elintoimintojen ylläpitämiseen riittää hieman yli litra happea minuutissa. Rasituksessa tarvittava hapen määrä nousee 3-4 litraan minuutissa. Suodattamalla uloshengitysilman hiilidioksidi kemikaalien avulla ja lisäämällä siihen kulutettu määrä happea, samaa kaasua voidaan hengittää uudestaan ja uudestaan.

Rebreathereita on tarjolla usean eri valmistajan malleja. Ominaisuuksiltaan nämä poikkeavat toisistaan melkoisesti, mutta laitteita on kahta eri päätyyppiä: täysin suljetun kierron (Closed Circuit Rebreather - CCR) sekä puolisuljetun kierron (Semi-closed Circuit Rebreather - SCR) -laitteita. Puolisuljetun kierron laite toimii muuten suljetun tavoin, mutta se päästää osan käytetystä kaasusta veteen täysin suljetun ollessa ”täysin kuplaton”. Tunnetuin SCR-rebreather on Halcyonin RB80. Buddy Inspiration Classic.

Suomessa on tällä hetkellä reilut kolmekymmentä Inspiration-rebreatheria. Englantilaisen Ambient Pressure Divingin valmistama laite on maailman eniten myyty CCR-laite.  Laite puhdistaa uloshengitetyn kaasun hiilidioksidista suodattamalla sen suodatinsäiliössä eli ”scrubberissa” rakeisen kalkki-sodiumhydroksidi-kemikaalin läpi - kauppanimeltään Sofnolime. Tietokone tarkkailee suodatetun kaasun happipitoisuutta kolmen happianturin avulla. Niiden lukemien poikkeama toisistaan saa olla korkeintaan 0.2 baria. Jos osapainelukemat ovat vaikkapa 1.27 1.29 ja 1.22, tietokone olettaa poikkeavinta lukemaa näyttävän anturin vikaantuneen ja määrittelee osapaineeksi kahden jäljellejäävän keskiarvon, tässä tapauksessa 1.28. Nyt kiertoon lisätään asetetun osapaineen 1.3 vaatima määrä happea solenoidiventtiilin kautta. Rikastettu kaasu kiertää sisäänhengityskeuhkoon, sieltä haitariletkua pitkin sukeltajan hengitettäväksi. Uloshengitys jatkaa matkaansa oikeanpuoleiseen uloshengityskeuhkoon ja sieltä jälleen scrubberiin puhdistettavaksi ja rikastettavaksi.

Sukeltaja seuraa jatkuvasti hengittämänsä kaasun happipitoisuutta kahden käsikonsolin avulla. Molemmilla konsoleilla on oma virtalähteensä. Jos toinen konsoli vikaantuu, ehjä siirtyy automaattisesti ohjaamaan prosessia. Molempien pudotessa pelistä sukeltaja siirtyy avoimeen
kiertoon.

Diluentti- eli ”lantrinki” -kaasusäiliö sisältää paineilmaa, trimixiä (happi-typpi-heliumseosta) tai helioxia (happi-heliumseos). Diluentteina ei saa käyttää puhdasta heliumia, koska happisyötön katketessa tai jonkun muun vian ilmetessä diluentin on oltava hengityskelpoista. Happipullon tyhjetessä kierrosta voidaan hengittää kymmenisen minuuttia kunnes hapen määrä kaasussa putoaa liian pieneksi eli kaasu muuttuu hypoksiseksi.

Monia etuja

Rebreatherin suurimpia etuja kaasunkulutuksen lisäksi on pienempi dekompressiotarve ja pidemmät pohja-ajat. Tietokone pitää hapen osapaineen koko ajan mahdollisimman korkealla turvallisella tasolla, jolloin typpikertymä on oleellisesti pienempi kuin avoimen kierron laitteella sukellettaessa. Laitteeseen on asetettu valmiiksi low ja high setpoint-osapaineet 0.7 ja 1.3 bar. Sukeltaja voi hienosäätää osapainetta myös sukelluksen aikana konsolistaan.

Laskeutumisvaiheessa käytetään matalaa setpoint-yksi -osapainetta. Noin kymmenen metriä ennen tavoitesyvyyttä sukeltaja asettaa käsikonsolista korkeamman setpoint-kaksi -osapaineen. Laite rikastaa nyt kierrätettävän kaasun hapella. Samalla loppulaskeutuminen tapahtuu pehmeästi kaasun määrän kasvaessa. Setpoint-kakkonen pidetään päällä myös noustessa ja dekompressio tehdään luonnollisesti korkealla osapaineella. Jos hapen osapaine poikkeaa 0.4 - 1.6 bar väliltä, laite antaa äänihälytyksen ja käsikonsoliin ilmestyy joko LOW tai HIGH OXYGEN WARNING. Nyt sukeltaja joko lisää kiertoon happea tai huuhtelee kierron diluenttikaasulla happipitoisuuden pudottamiseksi oikealle tasoille.

Syvälle, kauas ja kauan

Rebreatherilla voi tehdä pitkiä ja syviä ukelluksia. Ilmadiluentilla maksimisyvyydeksi suositellaan 40 metriä, trimixillä tai helioxilla on mahdollista sukeltaa 100 metriin saakka. Valmistaja testaa jokaisen laitteen noin 160 metrin syvyyttä vastaavassa paineessa. Sukellusten pituutta rajoittaa lähinnä happialtistuksen pituus sekä suodatinkemikaalin elinikä. Sofnolime tulee valmistajan mukaan vaihtaa kolmen käyttötunnin välein. Laitteen kolmen litran happisäiliö riittäisi kevyessä rasituksessa jopa kymmeneksi tunniksi, olettaen ettei kaasua dumpata kierrosta veteen.

Intensiivinen intro

Tutustuminen rebreatheriin alkoi perjantai-iltana viiden tunnin teoriajaksolla. Kuusihenkinen porukka eli Timo Hassinen, Jari Lehmusnotko, Harri Nieminen, Anne Vesa ja Eima Mäkiranta sekä allekirjoittanut olivat jo etukäteen kahlanneet laitteen käyttöohjeen vähintään kertaalleen läpi. Ismo ”Aiski” Kainuvaara oli raahannut luokkaan kolme Inspirationia sekä hevoskuormallisen oheistarvikkeita. Tutusmiskierroksen jälkeen aloimme perehtyä ’Inspiksen’ toimintaan ja käyttöön. Rebreatherit purettiin ja suodatinsäiliöt täytettiin tuoreella Sofnolimellä. Kokoamisen jälkeen laitteen tiiviys tarkistettin negatiivisellä tiiviystestillä, jossa kierrosta imetään kaikki kaasu pois, haitariletku painellaan rutuille ja suukappale lukitaan. Kun alipaine on säilynyt kymmenisen minuuttia, laite läpäisee testin. Positiivisessa tiiviystestissä keuhkot
puhalletaan täyteen, tarkistetaan että oikean keuhkon dump-valve toimii. Tämän jälkeen venttiili laitetaan kiinni, keuhkoihin puhalletaan lisää kaasua ja suukappale
suljetaan, jotta laitteen ylipainetiiviys saadaan tarkistettua. Kun laite ja kierto on varmistettu tiiviiksi, laitetaan master-käsikonsoli päälle. Laiteelle kerrotaan vallitseva ilmanpaine ja anturit kalibroidaan laskemalla kiertoon puhdasta happea. Sitten diluenttisäiliö avataan. Nyt slave-konsoli kytketään päälle ja sen annetaan ottaa osapainelukemat masterilta. Laite puetaan päälle ja sukeltaja aloittaa alkuhengityksen, joka aktivoi suodatinkemikaalin.

Veteen

Haitariletku sihisee tyhjäksi lauantaiaamuna ja vajoan uimahallin pinnan alle. Omituista. Ei kuplia. Hiljaista. Kuulen sydämeni sykkeen. Laskeudun varovasti pohjalle, tasaan paineet korvistani ja totuttelen äänettömyyteen. Hengitysvastus on pieni ja hengittäminen miellyttävää. Solenoidi naksahtaa auki noin kuuden sekunnin välein ja sihauttaa kiertoon happea. OWD-oppilaiden pulputus ja pintauimareiden polske kuuluu selvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Lisään haitariletkusta laitteen wingiin diluenttia ja lähden potkimaan eteenpäin. Nosteenhallinta osoittautuu vaikeimmaksi. Pohjan kutsuessa vedän keuhkoni vaistomaisesti täyteen. Tömps! Tosiaan, nosteenhallintaa EI voi tehdä keuhkoilla. Liiviin ilmaa ja matka jatkuu. Kun oikea noste hetkittäin löytyy, tunne vastaa lentämistä. Nousen tahattomasti melkein pintaan pari kertaa ja joudun dumppaamaan kaasua keuhkoista.

Harjoittelimme suukappaleen sulkemista, maskin tyhjennystä, avoimeen kiertoon siirtymistä (stagepullosta hengittämistä) sekä teimme happija diluenttihuuhtelut. Uiskennellessani dekopullo kainalossa ja siirtyessäni harjoituksen vuoksi hengittämään siitä, kuplien ääni sattuu korviin pitkän hiljaisuuden jälkeen. ”Sukellettaessa luolassa repe-porukalla kuulet jopa kaverin räpylöiden nitinän hänen potkiessaan eteenpäin. Vaikka suukappale suussa pystyy puhumaan, hiljaisuuden tahallinen rikkominen tuntuu lähes pyhäinhäväistykseltä”, Aiski kertoo.

Lauantai-iltapäivä jatkuu iltakuuteen saakka teorialla. Itsearvioinnin lisäksi introttaja antoi jokaiselle erikseen palautetta. Kävimme lisäksi läpi toimintaa hätätilanteissa ja kuuntelimme silmät pyöreinä introttajamme tarinoita. 850 rebreather-sukellustuntiin mahtuu monenlaisia sukelluksia niin syvissä hylyissä kuin ”kiven sisässä”. Tunnelma oli kaikinpuolin leppoisa ja keskustelua aiheesta ja vähän sen vierestäkin syntyi paljon.

Sunnuntai-aamuna mentiin toisen kerran veteen. Nyt homma sujui huomattavasti paremmin kuin edellispäivänä. Painot oli vähennetty minimiin ja osasin jo hieman arvioida kierrossa olevan kaasun määrää. ”Hamsteriposkista” tietää, että sitä on liikaa, ”posket-lommolla” taas kertoo, että kaasua on kierrossa liian vähän. Optimitilanteessa laitteen keuhkoissa on riittävästi kaasua yhteen syvään henkäykseen. Kuten Jaska totesi, paras tapa nosteen hienohallintaan on tuhauttaa pieni määrä kaasua nenästään veteen kun solenoidi suhauttaa kiertoon tavallista enemmän happea. Trimmi löytyi kohtuullisen helposti, tosin yhdistelmä ohut märkäpuku-Jetfi nit teräsjousilla väsytti jalkoja.

Ei täysin riskitöntä

Myös rebreathereilla sattuu sukellusonnettomuuksia. Tähän mennessä syyksi kaikkiin Inspiration-havereihin on tilastoitu käyttäjävirhe tai sairaskohtaus. Laitteen käyttö ja sillä sukeltaminen vaatii vielä enemmän huolellisuutta, kuin scuba-sukeltajilta edellytetään. Hapen osapainetta on seurattava jatkuvasti, ja tietokoneen kertomaa on osattava tulkita. Myös nosteenhallinnan on oltava 100%: nen eikä vähän-sinnepäin. ”Repe-kurssilla olet uudelleen aloittelija. On oltava nöyrä, harjoiteltava riittävästi kurssin jälkeenkin. Avoimella kierrolla luolaluokituksensa hankkineen ei parane rynnätä heti rebekurssilta päästyään kiven sisään uusi laite selässä”, Aiski muistuttaa.

Kuluja ja säästöjä

Uusi Inspiration Classic maksaa kursseineen noin 7.000 euroa. Uudempi Vision-malli on tästä pari tuhatta euroa kalliimpi. Suomessa kursseja järjestää mm. Peik Joutsen. Laitetta voi suositella VA-valokuvaajille, sekä luola- ja trimixsukeltamisesta kiinnostuneille. Siinä missä avoimen kierron trimix-täyttö maksaa helposti satasen sukellukselta, rebreatherin helium-kustannukset ovat vain muutamia euroja. Muut rebe-käyttökulut tulevat suodatinkemikaalista, paristoista ja happiantureista. Nämä tekevät noin viisi euroa per sukellustunti. Ennen ostopäätöstä kannattaa tutustua laitteen toimintaa introlla. Viikonlopun mittainen tutustumisrupeama kustansi 175 euroa henkilöltä. Varsinainen kurssi on vahvasti käytäntöpainotteinen. Peruskurssiin kuuluu kahdeksasta kymmeneen tuntia sukellusta ja avovesiharjoittelua. Ryhmästämme muutama päätti hankkia laitteen, muiden ollessa harkitsevalla kannalla. Itse lykkään repen hankkimisen siihen asti, kunnes opin sukeltamaan kunnolla nykyisillä laitteillani tai voitan lotossa. Jotenkin olisi pystyttävä vakuuttamaan avovaimolle, että 7.000 lisäeuroa sukeltamiseen on pieni hinta siitä edullisesta nurmikkosammalmyrkystä (käytetty Sofnolime on erinomaista ainetta tähän).

introlaisten kokemukset:
- Mikä oli hienointa?
- Mikä vaikeinta?
- Aiotko ostaa itsellesi reben?

Timo:
- ”Hienointa on hiljaisuus ja lentämisen tunne - silloin kun hetkeksi sai tasapainotuksen kohdalleen. Kevyttä pakettia on mukava käsitellä pinnalla. Lisäksi se näyttää
erittäin äijämäiseltä!"
- ”Vaikeinta oli tasapainottaminen. Trimmi ihan erilainen kuin OC:n kanssa. Polvet eivät roikkuneet vaan jalat pyrkivät kohti pintaa ja nenä pohjaa.”
- ”Aion todennäköisesti ostaa reben, mutten ihan lähiaikoina. Sukellan mielummin kompaktilla rebellä kuin isot tuplat selässä ja läjä stage-pulloja kainalossa. Riippumatta siitä, miten isot pullot selässä on, avoimen kierron laitteesta kaasu loppuu jossain välissä. Lämpimän kaasun
hengittäminen on miellyttävää. Myös lyhemmät dekot houkuttelevat. Mielummin kallis laite kuin kalliit kaasut - rebeä ostaessa kirpasee vaan kerran. Pitäisi ensin
löytää jostain rebellä sukeltava kaveri. Koska sukelluspari osti juuri tupla-18:t, leikimme varmaan vielä hetken niillä.”

Jaska:
- ”Hienointa on ympäristön havaitseminen eli kuulee kaikkea uutta. Tämä siis allasolosuhteissa, avovesisukelluksilla saattaa arvostaa esim. lämmintä hengitysilmaa.”
- ”Vaikeinta oli sisäistää oikea painotuksen hallinta. Itse en aluksi tajunnut puhaltaa maskin kautta ilmaa pois, kun lisää happea tuli ”luuppiin”. Diluenttihuuhtelu
tuotti myös jonkin verran hankaluuksia.”
- ”Aion ostaa reben, mutta ajankohta riippuu rahasta ja kurssiaikataulusta eli Peikin kiireistä. Sukeltaminen on mukavaa ja kaasulogistiikassa pääsee vähemmällä romumäärällä. Trimix-sukeltaminen tulee myös huomattavasti halvemmaksi. Matkaolosuhteissa - esimerkiksi viikonlopun reissuilla sukellusten välinen pikahuolto rebelle on helpompaa ja nopeampaa kuin isojen tuplien täyttö matkakompuralla.”

Anne:
- ”Tosi hienoa oli jo vain päästä kokeilemaan kyseistä laitetta. Kaikkihan siitä niin puhuvat! Itse sukeltamisessa hienoa oli hiljaisuus ja kuplattomuus. Tasapainottamista ilman keuhkoja oli myös jännittävä kokeilla. Lisäksi oli jännää ihan konkreettisesti todeta että sitä kaasua tosiaan ei kulu juuri lainkaan!”
- ”Vaikeinta ainakin aluksi oli tasapainottaminen. Pohjalle mennessä imetään kiertoa posket lommolla ja ylöspäin tullessa taas posket pullollaan. Lisäksi itselläni normaalin hengitysrytmin löytäminen oli hieman hankalaa. Avoimella kierrolla kun tulee aina välillä hengitettyä sisään ja vähän vielä sisään, esimerkiksi tasapainotustarkoituksessa. Rebellä tuo ei onnistunutkaan, vaan piti opetella normaali ulos-sisään-hengitys.”
- ”No kai tuon joutuu ostamaan... mutta aikaisintaan vuoden, parin päästä. Sillä sukeltaminen oli niin hauskaa! Mieleni halajaa tulevaisuudessa siirtyä eoskaasusukeltamiseen,
jossa rebe on oiva kustannusten laskija. Rebellä mahdollistaa myös pidemmät penetraatiot ja syvemmät ja pidemmät avovesisukellukset. Koska olen aivan mahdoton vilukissa, lämmin ja kostea hengityskaasu on erittäin positiivinen juttu. Myös itse laitteen teknisyys kiehtoo.”

Harri:
- ”Rebesukeltamisessa ehdottomasti hienointa oli uuden kokemuksen ohella äänettömyys. Sukeltaminen ilman kuplia ja niiden aiheuttamaa melua oli kieltämättä hyvin nautittavaa.”
- ”Vaikeinta oli repen luovuttaminen takaisin Aiskille. Oikeasti eniten ongelmia aiheutti selvä kokemuksen puute: nappeja laitteessa oli kuin viisirivisessä hanurissa, joten aivan kaikki komennot eivät tulleet selkärangasta, vaan niitä piti hetken miettiä.”
- ”En ole aivan näiltä näppäimiltä ryntäämässä rebekauppaan. Vaikka rebreathersukeltamisessa keinoja selviytyä erilaisista ongelmatilanteista onkin varsin lukuisia, en silti luota elektroniikan, lukuisten letkuliitosten tai kaasunpesukemikaalin voimaan. Heikoin lenkki olen minä: ihmisen omat sisäiset sensorit eivät juuri varoittele epäsopivasta kaasuseoksesta vaan HBOS (Human Being Operationg System) heittää ’blue screenin’ tiskiin ilman ennakkovaroitusta.”

Teksti: Jopi
Kuvat: Jopi, Kalle Valkama, Ambient Pressure Diving

Artikkeli on aiemmin julkaistu Tampereen Urheilusukeltajien "Räpyläjälat" -lehdessä. Kiitos artikkelista TaUrsu:lle!