Potilas saatetaan painekammiossa 2.5-6 ilmakehän paineeseen ja hoidon aikana hänen annetaan hengittää määräajoin puhdasta happea. Hoidon tehokkuus nojaa fysiikan lakeihin, erityisesti Henryn ja Boylen kaasulakeihin. Henryn laki toteaa, että ”tietyn nestetilavuuden kyky sitoa kaasua tietyssä lämpötilassa on suoraan verrannollinen kaasun paineeseen”. Kun potilas hengittää 100 %:sta ylipaineista happea, hänen verenkiertoonsa liukenee normaalia enemmän O2:ta, joka paineen vaikutuksesta kulkeutuu tehokkaammin kehon kaikkiin osiin. Boylen lain mukaan ”lämpötilan pysyessä vakiona kaasun tilavuus on kääntäen verrannollinen kaasun paineeseen.” Jos paine nousee kaksinkertaiseksi, tilavuus siis puolittuu. Tätä ilmiötä hyödynnetään sukeltajantaudin ja muiden painevaurioiden hoidossa.

Monipuolinen hoitomuoto
 
Hapettaminen huuhtoo elimistöstä tehokkaasti muita kaasuja, kuten typpeä ja hiilimonoksidia. Hoidon aikana veren happipitoisuus voi jopa 13-kertaistua. Kohonnut ulkoinen paine pumppaa happea heikosti hapettuviin kudoksiin, kuten luihin, rustoon ja niveliin. Hapettaminen tehostaa merkittävästi immuunijärjestelmän toimintaa ja nopeuttaa vahingoittuneen kudoksen uusiutumista. Sukellusonnettomuuksien lisäksi ylipainehappihoito on tehokas hoitokeino palovammoihin, äkilliseen kuulonmenetykseen sekä huonosti paraneviin haavoihin. Myös sädehoidon aiheuttamiin kuolioihin ylipainehappihoidolla on saatu hyviä tuloksia.

Kahdenlaisia kammioita

Kammioita on kahta eri tyyppiä, yksi- ja monipaikkaisia kammioita. Ensiksimainitut ovat pieniä, kevytrakenteisia kammioita, joihin mahtuu yksi tai kaksi potilasta kerrallaan, ilman hoitohenkilökuntaa. Erillisellä ilmalukolla varustettuun monipaikkaiseen kammioon mahtuu useita hoidettavia kerralla. Ne ovat rakenteeltaan tukevampia ja niissä voidaan uudelleenpaineistaa potilas suurempaan paineeseen. Erillinen ilmalukko mahdollistaa hoitohenkilökunnan käynnin ja poistumisen potilaan luona hoitoa  keskeyttämättä. Hoitokerta kestää yleensä tunnista puoleentoista ja ne toteutetaan US Navyn hoitotaulukoiden (Treatment Table) mukaan. Taulukoita on seitsemän erilaista.

Kammio kutsuu?

Otetaan esimerkki: maksimisyvyys 30 metriä, pohja-aika 45 minuuttia. Sukeltaja laiminlyö 32 minuutin dekovelvoitteen (Sukeltajaliiton nousutaulukon mukaan). Minkälaista hoitoa tapaus vaatisi, tohtori Matti Penttilä Sairaala Operonista? ”Suosittelisin USN 5-taulukon mukaista hoitoa. Hoito kestää 2,5 tuntia, sisältäen kolme viiden minuutin ilmataukoa* ja puolen tunnin nousun yhdeksästä metristä. USN 5 taulukolla hoidetaan oireettomat potilaat tai mikäli lievät oireet paranevat ensimmäisen 10 minuutin aikana 18 metrin hoitosyvyydessä puhdasta happea hengittäessä”, Penttilä kertoo. Operonin kaksipaikkaisessa kammiossa potilas kyetään viemään 20 metrin syvyyttä vastaavaan paineeseen. Mikäli oireet ovat vaikeampia tai eivät häviä ensimmäisen 10 minuutin aikana, käytetään USN 6-taulukkoa. Siinä potilas paineistetaan 18 metriin 80 minuutiksi ja 9 metriin 150 minuutiksi. Myös tässä taulukossa pidetään ilmataukoja. Kokonaishoitoaika on minimissään 270 min, mikäli oireiden häviäminen ei vaadi pitempää hoitoa. Vaikeimmissa tapauksissa hoitoa jatketaan 90 minuutin happihengityksellä 14 metrissä seuraavina päivinä. Sukeltajantaudin hoidossa ei yleensä käytetä paineistusta yli 18 metriin, koska tällöin ei pystytä antamaan puhdasta happea. Huonokuntoiset, jatkuvaa apua tarvitsevat potilaat hoidetaan yleensä TYKS:n kammiossa, jossa on mahdollisuus tehohoitoon (hengityskoneet). ”Ei kuitenkaan ole olemassa mitään erityistä syvyysrajaa, josta saatua sukeltajantautia ei Operonin kammiossa kyettäisi hoitamaan”, summaa Penttilä. Kammiohoidon apuna ei käytetä käytetä lääkkeitä. Penttilä muistuttaa muutenkin, että kaikki limakalvoja supistavat lääkkeet (Duact, Cirrus) sopivat huonosti
syväsukellukseen.

Historiaa

Painekammio on vanhempi keksintö kuin äkkisiltään uskoisi. Ensimmäiset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin vuodelta 1662. Englantilainen pappislääkäri Henshaw käytti keuhkosairauksien hoitoon pikkuruista ”Domiciliumiksi” kutsuttua kammiota, jonne pumpattiin ylipainetta urkupalkeilla. Hoidon hyödyllisyydestä on ristiriitaisia tietoja, tuolloisella teknologialla kun ei kyetty pitämään yllä kummoistakaan ylipainetta hoitotilassa. Merkittävä lääketieteellinen käyttötarkoitus painekammiolle löytyi anestesian tehostamisesta. Ranskalainen kirurgi Fontaine rakennutti 1800-luvun lopulla siirrettävän ylipainekammion, jossa suoritti useita leikkauksia. Hän oli havainnut potilaiden voivan paremmin leikkausten jälkeen, kun operaatio oli suoritettu korkeammassa paineessa - täten nukutetun potilaan veren happipitoisuus ei päässyt laskemaan liian alas operaation aikana. 1800-luvun puolivälissä todettiin mystinen oireyhtymä, joka vaivasi niin hiilikaivoksissa kuin siltatyömailla vedenalaisisa ”arkuissa” (ranskaksi caisson) työskenteleviä. Kaivoskuiluihin sekä pohjasta avoimiin arkkuihin jouduttiin pumppaamaan korkeapaineista ilmaa, jotta työskenteleminen niissä oli mahdollista. ”Koukistusten” (englanniksi ”bends”) nimellä kutsuttu sairaus aiheutti nivelkipuja ja tuskallisia kramppeja pitkiltä työskentelyjaksoilta normaalipaineeseen palaaville. Herrat Pol ja Waitelle julkaisivat vuonna 1854 tutkimuksen ”Caisson Disease and Coal Mining”, jossa todettiin uudelleenpaineistamisen hyödyllisyys oireiden hoidossa. Ranskalainen fyysikko Paul Bert osoitti elimistöön liuenneen ylimääräisen typen kuplinnann syylliseksi koukistusten syntyyn. Sama tutkija totesi hapen myrkyllisyyden yli kahden ilmakehän paineessa hengitettynä. 1900-luvulla merkittävimmät edistysaskeleet otettiin englantilaisen John Scott Haldanen luotua ensimmäiset paineentasaustaulukot Kuninkaallisen Laivaston sukeltajien käyttöön. Hapen hengittämisen hyödyllisyydestä ylipainehoidossa keskusteltiin jo 1930-luvulla. Korkeapaineisen, tulenaran kaasun turvallisen käsittelyn vaativa laitteisto oli vielä usean vuosikymmenen kehitystyön päässä.

Kammiot Suomessa

Suomen ensimmäinen ylipainehappihoitokammio otettiin käyttöön v 1967 Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa. Nykyisin siviilikäytössä olevia painekammioita ovat Tampereen Operonin lisäksi Helsingin Medioxygen sekä TYKS:n kaksi kammiota. TYKS:issä annettiin viime vuonna hieman yli tuhat painekammiohoitokertaa, joista sukeltajantautitapauksin kahdeksan hoitokertaa. Medioxygen hoitaa vuosittain 20-30 sukeltajantautitapausta. Luvussa on hienoista nousua, joka selittyy osittain harrastajamäärän kasvulla. Toisaalta tietoisuus sukeltajantaudista on parempaa, harrastajat osaavat hakeutua hoitoon jo lievienkin oireiden ilmettyä.

Sukeltajantaudin hoito on valitettavasti kallista. Hoidon hinta Suomessa vaihtelee 1.000-2.000 euron välillä. Kalliiden välineiden lisäksi hintaa nostaa se, että se on käytännössä aina päivystyshoitoa. Näin yhden hoidon hinta on kalliimpi kuin esim. 20-30 syöpäpotilaan etukäteen sovitut, päivällä tapahtuvat hoidot. Vakuutusyhtiöt maksavat yleensä hoitokulut suoraan Operoniin edellyttäen, että niihin ollaan yhteydessä etukäteen. Vakuutusyhtiöön soitetaan ja varmistetaan että se korvaa hoidon. Myös potilaan itse on hyvä olla yhteydessä vakuutusyhtiöönsä, mikäli kunto sen sallii. Jos vakuutusta ei ole tai se ei ole voimassa, lähetetään potilas esim. TAYS:n päivystykseen lähetteellä, jossa suositellaan ylipainehappihoitoa. Potilas voi tuolloin sieltä saada maksusitoumuksen, joka kattaa hoidon. Kansainvälisen Divers Alert Networkin (DAN) sukellusvakuutus on voimassa kaikkialla maailmassa.

Sukellusonnettomuuksia maailmalla
 
DAN tilastoi vuoden 2002 onnettomuusraportissaan USA:n ja Kanadan alueella sattuneen** 1063 painekammiohoitoa vaatinutta sukellusonnettomuutta. Tilaston mukaan havereita sattuu eniten OWD-AOWD -tasoisille 30-39-vuotiaille virkistyssukeltajille. Tavallisimmat onnettomuussyyt olivat liian nopea nousu ja nosteen hallinnan menetys. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia DAN tilastoi samana vuonna 89 kappaletta. Tyypillinen uhri oli 40-59 –vuotias mies, OWD-tason virkistyssukeltaja,
jonka kortituksesta oli kulunut vähintään 10 vuotta. Useilla uhreilla oli todettu verenpainetta tai sydänoireita. Myös ylipaino ja tupakointi olivat mukana monessa kuolintapauksessa. Tavallisin onnettomuuden syy oli nosteen hallinnan menetys.

Lähteitä:
DAN’s Annual Review of Recreational Scuba Diving Injuries and Fatalities - 2004 Edition

The History of Hyperbaric Chambers and Hyperbaric Oxygen Therapy 

Hyberbaric Medinice: A Brief History

Mitä on ylipainehappihoito 

* Puhdasta happea hengitettäessä on syytä pitää noin viiden minuutin tauko kerran puolessa tunnissa. Pätee sekä kammiohoidossa että dekompressiota tehtäessä.
** Raportti sisältää USA:n ja Kanadan kansalaisille sekä heidän kotimaissaan että ulkomailla tapahtuneet sukellusonnettomuudet. DAN ei toistaiseksi tilastoi muille kansallisuuksille tapahtuneita sukellusonnettomuuksia.

Teksti ja kuvat: Jopi
Asiantuntija: dosentti Matti Penttilä, LT Sairaala Opero

Artikkeli on aiemmin julkaistu Tampereen Urheilusukeltajien "Räpyläjälat" -lehdessä. Kiitos artikkelista TaUrsu:lle!