Varsinaisen Itämeren pohjien happitilanne on huonontunut entisestään. Suomenlahden pohjien happitilanne on jo ennätyksellisen huono Arandan koko 44 vuotta kestäneen seurannan aikana. Sen sijaan Saaristomerellä syvienkin pohjien happitilanne on hyvä, mutta heti avomerelle tultaessa happi loppuu noin 60 metrin syvyydessä. Selkämeren ja Perämeren pohjien tila on normaaliin tapaan hyvä. Sinileväkukinnot ovat jo hiipumassa pohjoisella Itämerellä, vaikkakin paikoitellen Suomenlahdella kumpuamien on lisännyt kukintoja.

30.8.2006 / Juha Flinkman ja Riku Lumiaro

Aranda palasi myöhään maanantai-iltana 28.8. takaisin Helsinkiin kuukauden mittaiselta Itämeren tilan seurantamatkaltaan (Combine 3). Aranda selvitti Suomenlahden, Saaristomeren, Riianlahden, Ahvenanmeren, Selkämeren, Perämeren ja varsinaisen Itämeren altaan tilaa. Seurannan lisäksi Arandalla tehtiin hyvin monenlaista tutkimusta aina pohjan sedimenttien historiatutkimuksista eläinplanktontutkimuksiin saakka.

Varsinaisen Itämeren altaan tila on huonontunut kuluneen kesän aikana. Hapeton tai hyvin vähähappinen vesikerros alkaa noin 60-70 metrin syvyydessä, ja sitä syvemmät vesi- ja pohja-alueet ovat täysin kuolleita. Paikoin kaikelle elämälle myrkyllistä rikkivetyä löytyy jo 60 metrin syvyydestä.

Itämeren pääaltaalla hapettoman vesikerroksen nouseminen yhä ylemmäs on supistanut eläinplanktonin elintilaa. Monet eläinplanktonlajit viihtyvät paremmin pohjan läheisissä suolapitoisimmissa vesissä. Happikadon takia ne ovat joutuneet siirtymään yhä lähemmäksi pintaa, jolloin niiden elinolosuhteet ovat huonontuneet. Tämä puolestaan tulee heijastumaan eläinplanktonia ravintonaan käyttäviin kalakantoihin, kuten silakkaan ja kilohailiin. Pohjaeläimien elinolosuhteet ovat myöskin merkittävästi huonontuneet.

Varsinaisen Itämeren altaalla laajoja ja voimakkaita sinileväkukintoja ei juuri tavattu. Tämä käy hyvin yksiin kevään leväennusteen kanssa. Saaristomeren eteläosissa esiintyi paikallisia voimakkaita sinileväkukintoja, jotka sisälsivät runsaasti maksamyrkkyjä. Muuten kasviplanktonlajisto oli melko tyypillistä loppukesän lajistoa. Veden läpinäkyvyys oli vuodenaikaan nähden tavanomaista parempi.

Suomenlahdella happi loppuu noin 50-60 metrin syvyydessä. Sitä syvemmät vesi- ja pohja-alueet ovat joko hapettomia tai erittäin vähähappisia. Suomenlahdella paikoin rikkivetyä esiintyi jopa 50 metrin syvyydessä. Suomenlahden pohjien tila on huonompi kuin kertaan Arandan vuonna 1962 alkaneen seurannan aikana.

Hapettomissa olosuhteissa pohjasedimenteistä vapautuu fosforia, joka kiihdyttää Itämeren rehevöitymistä entisestään. Kumpuamisen yhteydessä pohjasta vapautunut fosfori virtaa pintaan levien käyttöön. Suomenlahden suulla havaittiinkin pohjasta pintaan kummunnutta ravinteita sisältävää kylmää vettä. Sen seurauksena sinileväkukinnat olivat jälleen runsastuneet lämpimässä ja tyynessä säässä.

Ahvenanmerellä havaittiin melko runsasta sinileväkukintaa, joka oli jo kuolevaa. Samoin Selkämeren eteläosassa havaittiin merkkejä hiipuvista sinileväkukinnoista. Muuten Selkämerellä ja Perämerellä kasviplanktonia oli vähän, ja vesi oli hyvin kirkasta. Perämeren pohjien happitilanne oli normaaliin tapaan hyvä.

Hapettomia pohja-alueita ei Saaristomerellä ollut. Kihdin eteläpään syvätkin asemat olivat hapellisia aina pohjaan asti. Kuitenkin heti avomerelle tultaessa hapeton kerros löytyi 60 metrin syvyydeltä. Kasviplanktonia oli Saaristomerellä runsaasti, merkittävästi enemmän kuin avomerialueilla ja petovesikirppua esiintyi runsaasti.

Itämeren rehevöitymiskehitys jatkuu ja hapeton vesikerros Itämeren altaalla ja Suomenlahdella on laajenemassa ja kohoamassa kohti pintaa. Tulevan syksyn ja alkutalven tuulista ja myrskyistä riippuu, hapettuvatko Suomenlahden pohjat ennen jäiden tuloa. Esimerkiksi vuonna 2005 vuodenvaihteen kaksi peräkkäistä hyvin voimakasta talvimyrskyä sekoittivat koko Suomenlahden vesipatsaan pinnasta pohjaan. Tuolloin pohjanläheiset vesikerrokset hapettuivat ja pohjaveteen liuennut fosfori kulkeutui pintaan levien käyttöön.

Lisätiedot

Matkanjohtaja Juha Flinkman
Matkanjohtaja Harri Kankaanpää

Lisätietoja ja pohjan happikartat Merenkulkulaitoksen sivuilta