| Aloittelijan sukelluskokemuksia Kanarialla |
|
|
|
| Kirjoittanut Krista Kanerva | |
| 31.08.2006 | |
Lomalla on aina kivaa, se lienee fakta. Kaikille lomailijoille tosin aina ei riitä vain hotellin uima-allas, suuret suojakertoimet tai paikalliset possujuhlat. Aktiivinen turisti hakee tänä päivänä uusia, säväyttäviä kokemuksia, joko sitten suunnitellusti tai impulsiivisesti. Niin tai näin, esim. sukeltamaan pääsee jo useimmissa suomalaisten matkatoimistojen rantakohteissa, ammattitaitoisten opettajien ohajaamana. Euroopan Unionin alueella erot niin sukellus- kuin ilmailulainsäädännössä ovat niin pieniä että toiminnassa on otettu hyvin huomioon mm. turvallisuuskysymykset.
Lomailimme helmikuussa Gran Canarialla ja päätimme 13-vuotiaan poikani kanssa tutustua paikallisiin sukellusmahdollisuuksiin. Liiemmin ei tarvinnut tarjontaa etsiä, sillä paikallinen sukelluskoulu markkinoi itseään hotellin uima-altaalla, tarjoten mahdollisuuden kokeilla laitesukellusta altaassa opettajan läsnäollessa. Sukelluspäivän sai itse valita, samoin esiteltiin koko kurssikirjo, josta me valitsimme ”A Dive Day” introsukelluksen, yhden päivän intensiivikurssin sukelluksen maailmaan.
Tässä kohtaa pitää todeta, että jos ei ole ruotsalainen, norjalainen tai tanskalainen, pitää osata englantia jonkin verran. Opetusta sai siis ruotsiksi tai englanniksi ja henkilökunta piti kyllä huolen, että kaikki tuli ymmärretyksi; Varusteet, niiden nimitykset ja kommunikointi veden alla, unohtamatta paineenvaihtelua ja sen vaikutusta elimistöön. Alkoi varusteiden pukeminen päälle ja siirryttiin altaaseen, jossa jokainen sai viimeisen silauksen kömpelöksi eli räpylät jalkaan. Tässä vaiheessa muistin Jacques Cousteaun ja Merten salaisuudet, ja sen miten näppärästi hiukan vanhemmatkin herrasmiehet pulahtivat veteen ja katosivat pinnan alle. Maskiharjoittelun aikana totesin, että sukeltaminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin miltä se näyttää. Teini-ikäinen poikani sen sijaan oli kuin suoraan Seal-joukoista ja paineli ympäri allasta kuin delfiini. Lopulta pääsin jyvälle hengitystekniikasta, ja pystyin jopa vaihtamaan regulaattoria veden alla ja tyhjentämään maskin ylimääräisestä vedestä. Oikeastaan nämä kaksi asiaa oli se mitä vaadittiin, että pääsi jatkamaan kohti merisukellusta. Gran Canarialla on kahdeksan eri sukelluskohdetta. Osa paikoista on vain edistyneimmille sukeltajille (vähintään OWD tai enemmän), mutta kohteissa on myös pari sellaista, jotka sopivat erinomaisesti aloittelijoille. Meidän kohteemme oli Gabron, eräänlainen suojeltu alue, joka pitää sisällään 10 km kivikkoista rantaviivaa. Gabron on ikäänkuin merenalainen reservaatti, josta löytyy melkein kaikki mitä Atlantti voi moninaisuudessaan tarjota.
Ohjaajamme tarkisti mittareistamme ilmatilanteen ja pikkuhiljaa lähdimme suuntaamaan kohti rantaa. Merisukellus kesti noin 30 - 40 minuuttia ja täytti kyllä odotukseni totaalisesti. Haikeana ajattelin, että tätähän olisi vielä vaikka jatkanut, mutta olihan tässä jo kokemusta yhdelle päivälle. Vedenalainen aavemainen, hiljainen, pysähtynyt tunnelma laittaa kyllä raavaammankin city-ihmisen ajattelemaan elämän monimuotoisuutta. Ajatus siitä, että olimme vasta raapaisseet pintaa tässä sukellusmaailmassa, sai minut vakuuttuneeksi siitä, että tätähän on saatava lisää. Päiväsukelluksen hinta oli 75 euroa/ henkilö, siihen sisältyivät kaikki varusteet, kuljetukset, opetus sekä merisukellus. Opettajat olivat ammattitaitoisia, kärsivällisiä ja auttavaisia. Turvallisuusasiat oli otettu mielestäni huomioon hyvin ja bonuksena sai vielä veden alla otetun kuvan itsestään. Las Palmasin sataman läheisyydessä merenpohja on pullollaan uponneita laivoja, suurin niistä on kreikkalainen rahtilaiva Kalais (128 metriä pitkä alus) joka upposi 1968 täydessä lastissa. Hylky makaa 18 - 32 metrin syvyydessä ja edistyneemmät sukeltajat tekevät sinne sukelluksia oppaan johdolla. Kaikki muutkin sukelluskohteet on esitelty ko. sukelluskoulun sivuilla. Suomenkieliset sivut ilmestyvät syksyn kuluessa, siihen asti voi tutustua englannin-, ruotsin-, norjan-, tanskan-, saksan-, espanjan kielisiin sivustoihin kykyjensä mukaan.
|
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|





Lomalla on aina kivaa, se lienee fakta. Kaikille lomailijoille tosin aina ei riitä vain hotellin uima-allas, suuret suojakertoimet tai paikalliset possujuhlat. Aktiivinen turisti hakee tänä päivänä uusia, säväyttäviä kokemuksia, joko sitten suunnitellusti tai impulsiivisesti. Niin tai näin, esim. sukeltamaan pääsee jo useimmissa suomalaisten matkatoimistojen rantakohteissa, ammattitaitoisten opettajien ohajaamana. Euroopan Unionin alueella erot niin sukellus- kuin ilmailulainsäädännössä ovat niin pieniä että toiminnassa on otettu hyvin huomioon mm. turvallisuuskysymykset.
Sovittuna päivänä meidät haettiin hotellilta aamu yhdeksältä. Matka jatkui kohti sukelluskoulua, jossa kaikille valittiin sopivat varusteet ja käytiin läpi itse kunkin terveydentila. Espanjan laki velvoittaa täyttämään terveystietolomakkeen, joka tässä tapauksessa oli englanniksi ja ruotsiksi. Pienen tulkkauksen jälkeen kaikki kohdat tulivat ymmärretyiksi ja lomakkeet saatiin täytettyä. Seuraavana oli vuorossa siirtyminen paikalliseen Mistal-keskukseen, jonka allasta käytetään laiteharjoittelussa. Henkilökunta muistutti ystävällisesti, että keskuksessa ei ole lounasmahdollisuutta ja nyt oli viime hetki tehdä eväsostoksia loppupäivää varten. Talkooperiaatteella lastasimme autoihin kaikki välineet ja suuntasimme kohti harjoittelupaikkaa. Perillä Mistal-keskuksessa meitä odotti iso uima-allas, jossa oli onneksi käytetty ns. kraanavettä eikä merivettä. (Yleensä Kanarian saarten uima-altaissa käytetään merivettä)
Nyt oli edessä se osuus jota olimme eniten odottaneet, sukeltaminen meressä. Ohjaajamme valitsivat suojaisan lahdenpoukaman, ei aaltoja, ei merivirtoja, sopi hyvin meille noviiseille. Kumpikin ohjaaja otti kaksi oppilasta huomaansa ja sitten mentiin. Vedessä vielä kerrattiin kaikki ja käytiin läpi reitti minkä aioimme sukeltaa. Aloitimme poukaman vasemmasta laidasta. Pohjalta löytyi upea hiekkadyyni, jota pitkin liu´uimme yhä syvemmälle, ihaillen samalla pieniä kalaparvia, koralleja ja simpukoita. Kohdassa missä lahdenpoukama sekoittuu laajempaan vesimassaan, käännyimme takaisin niin, että katsastimme toisen puolen merenpohjasta. Viimeistään tässä kohtaa meille kaikille muistui mieleen, että saaret ovat tuliperäisiä. Pohja oli täynnä erikokoisia laavakiviä, joiden koloissa lymyili mustia piikikkäitä olioita ja rapulajikkeita. Syvyyttä oli vaikea arvioida, se tuntui vain paineena korvissa. Kaiken kaikkiaan tässä poukamassa on mahdollisuus sukeltaa aina 33 metriin saakka, me olimme hädin tuskin 10 metrin syvyydessä. Säännöllisin väliajoin ohjaajamme kysyi onko kaikki hyvin johon vastasimme että kaikki oli ok.
Summa summarum, sukelluskokemus oli kokonaisuudessaan hyvin positiivinen kokemus. Yllätyin itse Kanariansaarten tarjoamista mahdollisuuksista tutustua Atlanttiin ja sen eliöstöön. Keväällä tosin lämpötilat eivät aina ole järisyttävän trooppisia ja rannalla tuuleekin aina kohtalaisesti. Tämä evästykseksi tuleville sukeltajille, lämmintä vaatetta mukaan ettei hypotermia iske. Itse olin melko kohmeinen palatessani hotellille ja päädyinkin tunniksi kuumaan kylpyyn toipumaan, rommitotin kera.




