12.3.2006 Kolmas sukelluspäivä

Kello 5.00 aamulla laivan moottorit käynnistyivät, ja matka Koh Bonilta pohjoiseen Koh Ta Chaille alkoi. Aurinko nousi vaaleanpunaisena Thaimaan puolelta, ja seitsemän jälkeen saavuimme Koh Ta Chailla olevalle vedenalaiselle kalliomuodostelmalle. Muodostelma oli niin suuri, että sitä oli vaikea mieltää. Paikalla oli myös neljä muuta alusta. Hetkittäin ihmettelin, olenko Similanilla vai aamuruuhkassa ihan jossain muualla.

8.00 ensimmäinen sukellus: Koh Ta Chai

Virtauksia oli kohtuullisesti ja sukelluksen maksimisyvyydeksi tuli 24 metriä sekä kestoksi 42 minuuttia. Alus poimi meidät samalta poijulta, jonne meidät jättikin. Kallioinen sukellus oli uusi merkintä lokikirjassa.

Koh Ta Chain saari	Kalliomuodostelma
Aamuruuhka

11.30 toinen sukellus: Koh Ta Chai, eteläinen riutta saaren rannassa.

Laskuvettä oli taulukon mukaan noin 0,4 metriä ja siksi päätimme yrittää riuttasukellusta saaren eteläistä rantaa pitkin. Virta löytyi, mutta hävisi 30 metrissä lähes olemattomaksi. Se ei kuitenkaan latistanut tätä melko jyrkästi alaspäin viettävällä rinteellä tehtyä sukellusta. Näimme useita Leopard Sharkkeja ja yhden ison Jenkins Whip Rayn. Sukelluksen maksimisyvyys oli sama kuin mistä isoin Leopard Shark ja Ray löytyivät eli 29 metriä. Pituutta sukellukselle tuli 53 minuuttia. Laivalle noustuani pyysin uuden tankin seuraavalle sukellukselle. Tankistani oli kuulunut outo narina sukelluksen ajan. Kun purin laitteet päältäni meren pohjassa huomasin, että sulkuventtiilin välistä tulee halkaisijaltaan 1-2 cm kokoisia kuplia. Vika saatiin korjattua aluksella, ja kaikki oli taas hyvin.

Leopard Shark ja Remora.	Leopard Shark ja kaksi Remoraa.
Herättämäni iso Leopard Shark menossa rauhallisempaan paikkaan jatkamaan päiväuniaan.	Jenkins Whip Ray, joka ei ollut enää kovin hyvin naamioitunut.
Nousukiito	Kuvassa näkyy hyvin siipien aiheuttamien pyöteitten mukana Rayn selästä tippunut hiekka.

16.00 kolmas sukellus: Koh Bon

Palasimme takaisin Koh Bonille. Sukelsimme Mantoja etsien 46 minuuttia 20,9 metrin maksimisyvyydessä. Mantoja ei  löytynyt, vaikka vesi vaikuttikin sopivan likaiselta. Näkyvyyttä oli vain 10-15 metriä. Yksi maailman myrkyllisimmistä käärmeistä - Banded Corral Sea Snake - tuli vastaan reilussa kymmenessä metrissä, enkä ottanut siitä lähikuvaa. Valoa oli mukavasti ainoastaan saaren lounaiskulmalla.

Kuvasssa Koh Bon -saari pinnalta	Sama paikka veden alta.
Toinenkin kuva samasta paikasta veden alta.	Porcupine Fish tuli tervehtimään meitä hieman epäluuluisella katseella.

Sukelluksen jälkeen lähdimme ajamaan suoraan kohti Similanin saarta numero kahdeksan. Puolessavälissä avomerellä näimme upean delfiiniparven. Ne tulivat leikkimään laivan ympärille kymmeneksi minuutiksi.
19.40 neljäs sukellus: Atlantis-hylyn lähellä

Olin myöhästyä sukellukselta, kun en ollut kärppänä paikalla. Sukellus oli kuitenkin yllättävän hauska. Sukelsimme saaren numero kahdeksan Atlantis-hylyn läheltä virran mukana etelää kohti.
Otin kameran mukaan, ja yllätyksekseni kuvat onnistuivat kohtuullisesti kameran omalla salamalla. Olin kuvitellut ettei vesi olisi tarpeeksi kirkasta salaman käyttöön. Salaman käytön maksimietäisyydeksi tuli noin yksi metri, sillä kauempaa kuvatessa vedessä olleet hiukkaset heijastelivat häiritsevästi takaisin. Auringon laskiessa veden alla alkaa kiivas taistelu nukkumakoloista. Melkeinpä ainoat pienet kalat, jotka eivät hakeudu suojaan nukkumaan, ovat myrkyllisiä ja kauniita.