| Äkkilähtö Kroatiaan |
|
|
|
| Kirjoittanut Turo Turja | |
| 09.09.2006 | |
|
Osa elokuusta menisi ilmailuharrastuksen parissa, mutta vähintään puolet tuli saada upotettua sukeltamiseen. Jostain käsittämättömästä syystä Punainen Meri on minulta jäänyt käymättä, joten se kuului ilman muuta ohjemaan, mutta sijoittui vasta kuun loppupuolelle. Kuukausi alkoi olemaan mukavasti pulkasta, mutta viikko 33 kummitteli vielä täysin tyhjyyttään kalenterissani. Paniikki alkoi hiipimään pahasti kulman takaa, koska kohta oli enää viikko aikaa tehdä asialle jotain. Kaverini oli ollut YK-joukoisssa Bosniassa ja käynyt keväällä owd-kurssin Kroatiassa. Muistin hänen kehuneen maata kauniiksi ja maininneen, että maasta löytyy suomalaisen (80-luvulla Itävaltaan muuttaneen) Annan omistama sukelluskeskus Najada diving. Oli viikonloppu kun ajatus sukellusmatkasta Kroatiaan pälkähti päähäni ja siis tuumasta toimeen selvittämään mahdollisuutta. Kaverini sai vastata loputtomaan määrän kysymyksiäni ja pikakertaus Mondosta vahvistivat päätökseni, Kroatiaan. Maanantaina 7.8 lähetin ensimmäisen s-postin Kroatiaan jossa kysyin majoituksen ja sukellusten hintaa. Olin jo netistä tutkinut, että lennot saisin Budapestin kautta noin 450 eurostodollarilla. Vastaus tuli muutaman tunnin kuluttua ja viikon (7 päivää joista 6 sukellusta) majoitus sekä sukellukset tulisivat yhteensä kustantamaan noin 500 samaista yhteiseurooppalaista valuuttaa joten päätös oli helppo tehdä. Vaihdoin vielä muutaman mailin Annan kanssa joissa tarkensin asioita ja joiden perusteella tein lopullisen päätöksen. Varasin lennot seuraavaksi sunnuntaiksi Splitiin (7 päivää perillä) ja heitin mailin Kroatiaan, jotta varatkaahan minulle katto pään päälle ja tilaa veneestä, tulossa ollaan. Kaikki tämä siis tapahtui tuon maanantain aikana. Kuluvan viikon aikana yritin haalia mahdollisimman paljon tietoa Kroatiasta sukelluskohteena, mutta joko olen onneton tiedon hakija (todennäköinen vaihtoehto) tai sitten suomalaiset eivät vielä ole löytäneet Kroatiaa sukelluskohteena.
En ole käynyt entisen Jugoslavian alueella ko. maan kaatumisen jälkeen, mutta jo saaapuminen Splitiin oli positiivinen yllätys. Lentoasema oli siisti ja ennen kaikea maahantuloselvitys oli tehokkuudessaan sellaista luokkaa, että muut välimeren alueen EU-valtiot voitaisiin siirtää takaisin neuvottelemaan jäsenyydestä Turkin kanssa ja ottaa Kroatia tilalle. Toinen positiivinen yllätys oli, että minua oltiin kentälä vastassa. Hieman tätä ihmettelin sillä olin ilmoittanut etten tarvitse lentokenttäkuljetusta koska vuokraan auton. No mikäs siinä, olisihan helpompi löytää perille aborginaalin oppaan perässä kuin itse haahuilla. Ivoksi esittäytynyt sukelluskeskuksen kaveri ehdotti, että ajaisimme rantatietä jolloin voisin nähdä maisemia mitä moottoritietä ajaessa ei näkisi, en laittanut vastaan. Myöhemmin selvisi, että Annan ei suinkaan ollut unohtanut perua noutoani, vaan koska kaveri oli juuri ennen saapumistani tuonut toisen paxin kentälle, niin häntä oli ohjeistettu odottamaan minua ja opastamaan perille (loistavaa palvelua sanoisin). Sekä maisemista että liikenteestä huomasi välittömästi, että olin tullut välimeren rannalle. Maasto oli karuhkoa mutta kaunista ja liikennekulttuuri puolimielipuolinen (nopeusrajoitus on miniminopeus ja sulkuviiva ei tarkoita ohituskieltoa), onneksi olen hyvä adaptoimaan myös ajotyylini.
Ehdin saada paperityöt tehtyä ja sukevarusteet paikoilleen kun minua tultiin noutamaan majoitukseen. Olin ilmoittanut, että vakavasta luonneviastani johtuen halusin oman apartmentoksen sillä minun sijoittaminen jonkun tuntemattoman onnettoman kanssa samaan majoitukseen rikkoo YK:n ihmisoikeusjulistusta. Apartmentos oli oli sitä mitä saattoi odottaa, ei todellakaan 5 tähden hotelli tasoa, mutta se oli siisti, suihku ja vessa toimivat ja sisään ei satanut, kaikki oli siis paremmin kuin hyvin. Kamat paikoileen ja tutustumaan mitä Murter niminen kylä tarjoaisi matkamiehelle. Kylä on selkeästi perhelomakohde eikä tarjoa yöelämää kaipaaville käytännössä mitään. Koko päivän matkustettuani olin kuitenkin sitä mieltä, että illallisen lisäksi en muuta kaivannut. Kylä siis tyydytti sen hetkiset tarpeeni paremmin kuin hyvin. Maanantai aamu valkeni ja lähdin hyvissä ajoin kohti sukelluskeskusta (n 300 metriä majoituksesta) aikomuksenani nauttia aamiainen jossain kahvilassa. Aina ei kaikki suju kuten elokuvissa. Hämmästykseni oli suuri kun jouduin toteamaan, että vain pari kahvilaa oli auki ja niistäkään ei saanut kahvin lisäksi kuin alkoholia. Myöhemmin minua sivistettiin, että paikassa vallitsee ”italialainen” kultturi eli ihmiset tulevat omine eväineen aamiaiselle kahvilaan ja tilaavat siellä pelkän kahvin, oppia ikä kaikki. Sukelluskeskuksen toiminta oli sanoisinko erittäin hyvin organisoitua. Toimiston seinällä oli iso taulu johon oli merkitty veneet, kuka missäkin veneessä oli ja mikä minkäkin veneen kohde oli. Porukat oli jaettu veneisiin kokemuksen perusteella siinä määrin kuin se oli mahdollista. Alku siis tuntui ainakin lupaavalta. Keskus tarjoaa kaikki ”perus” PADI kurssit sekä siis tietysti sukellusreissuja. Keskuksen pääasiallinen asiakaskunta koostuu etelä- ja keskieurooppalaisista, mutta siellä oli kuluvana kesänä ollut suomalainenkin DM. Operointi tapahtuu kolmella veneellä, joista kaksi pienempää keskittyvät lähikohteille ja koulutuskäyttöön ja suurin vene vie sukeltajia kaukaisemmille kohteille. Kaikki veneet ovat ns. pikaveneitä eli niissä ei siis ole hyttiä tai ruokailutiloja. Keskustelin Annan kanssa tästä venevalinnasta ja hän kertoi, että keskuksen toimintaa aloittaessaan hän oli todennut suurimman asiakaspotentiaalin löytyvän todennköisesti ns. perhematkailijoista. Tästä johtuen keskuksen ideana on tarjota kahden sukelluksen päiväreissuja joilta paluu tapahtuu alkuiltapäivästä. Täten varsinkin naputtavaa ”pintapoijua” mukanaan raahaavat ehtivät vielä iltapäivän aikana rauhoittaa tämän sukeltamisesta automaattisesti aktivoituvan naputuksen. Käytännössä asiakkaat kokoontuvat keskukselle kasaamaan kamojaan klo 9 ja lähtö merelle tapahtuu noin 9.30. Matkat kohteille kestävät noin 30-60 minuuttia kelistä ja kohteesta riippuen. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen aikaa vietetään joko merellä tai mikäli kohteen lähistölle sattuu joku saarien satamista käydään typettelemässä jossain satamakahvilassa. Rahaa siis kannattaa aina pitää mukanaan ja miksei jotain purtavaakin. Najadan veneillä ei ole tarjolla kuin vettä, eli omat eväät mukaan.
Alueen vesille ei kannata lähteä mikäli kalojen tiirailu kuuluu ykkösinnostuksen kohteisiin (skorppioni kaloja oli kyllä runsaasti). Elämää vedestä kyllä löytyy, mutta itseäni kiinnostivat erityisesti äyriäiset, mustekalat sekä merietanat joita alueella oli todella paljon. Myös vedenalainen kasvusto on todellakin näkemisen arvoista. Erityisesti ihastuin Kauniiseen Gorgonia koralliin mitä alueella on suhteellisen paljon. Ehdottomasti kokemisen arvoinen sukellus (mikäli kokemus riittää) on Hylky nimeltä Francecka da Rimini. Tämä liitoutuneiden toisen maailman sodan aikana upottama ammuslaiva makaa syvällä, mutta on todella hyvin säilynyt. Mm ruuma on avoin ja sinne pääsee ihastelemaan siellä vieläkin olevia ammuksia. Haitta puolena on hylyn syvyys sillä parhaimmillaan syvyyttä tuli melkein 50 metriä, eli ihan kaikille se ei sovi.
Keskustelin Annan kanssa Kornatin alueen kohteista yleensä ja hän kertoi, että kohteita löytyy runsaasti myös kokemattomimmille pukeltelijoille. Eli kaiken kaikkiaan aluetta voi suositella kaikentasoisille sukeltajille. Najada diving ei itse järjestä live-a-board reissuja, mutta heidän kauttaan niidenkin varaaminen onnistuu, sama koskee tekniikkasukeltamista. Hyvien maisemien (niin veden päällisten kuin alaistenkin) lisäksi sukeltamisesta teki erityisen nautittavaa ruuhkattomuus. Kerran samalla kohteella oli toinen vene kuin omamme. Eli missään ruuhkissa ei todellakaan tarvitse sukeltaa. Ja koska Najadan veneisiinkin menee maksimissaan 8 asiakasta sekä staffi niin tilaa vedessä on riittämiin.
Itse aion tehdä Kornatin suuntaan uudenkin sukellusreissun, mutta todennäköisesti live-a-boardilla. Sukelluskohteet ovat samoja, mutta ajatus majoittumisesta joka yö eri satamaan saarilla kiehtoo. Näissä satamissa kun sukellusten välissä vierailimme, niin ei todellakaan voinut tietää millä vuosisadalla olemme, aika tuntui hylänneen kyseiset paikat. |
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|










