Nyt on taas vanha konkari palannut aloittelijaksi. Siirtyminen perinteisistä avoimen kierron sukelluslaitteista suljetun kierron laitteeseen on varma tie palata aloittelijaksi. Itse olin kypsytellyt ajatusta kuplattomuudesta ehkä pari vuotta ennen kuin tein päätöksen pimeälle puolelle siirtymisestä. Yritin miettiä kaikkia saavutettavia etuja verrattuna nykyiseen sukellustapaani. Suurimpia etuja mielestäni on kaasutehokkuus, joka näkyy varsinkin pienentyneinä helium laskuina. Omista sukelluksistani viime vuosina noin puolet on ollut trimix-sukelluksia. Toinen iso asia repen eduksi on parantunut lämpötalous ja nestetasapaino, koska kiertävä kaasu on lämmintä ja miellyttävän kosteaa. Myös dekompressiot on mahdollista tehdä nopeammin tai turvallisemmin repellä kuin avoimen kierron laitteilla.

Seuraavana aamuna lähdimme veteen käytännön pariin. Jokainen oli varmasti ihmeissään siitä lyijyn määrästä, joka oli otettava mukaan, jotta pääsi pinnan alle. Samoin tuntui, että nappeja on enemmän kuin tarpeeksi, mitä painella. Ensimmäisellä sukelluksella totuteltiin ihan vaan laitteesta hengittämiseen ja oikean kaasumäärän löytämiseen. Välillä sisään hengittäessä vastakeuhkoista loppuikin kaasu ja toisinaan taas ulos hengittäessä posket alkoivat pullistua, koska vastakeuhkot olivatkin jo täynnä.

Seuraavilla sukelluksilla aloitettiin sitten erilaisten taitojen harjoittelu. Nämä taidot olivat kaikki pääasiassa uusia, joita ei avoimella kierrolla sukellettaessa tarvitse. Kurssilla harjoiteltiin todella kattava määrä erilaisia taitoja, jotka voivat tulla ongelmatilanteissa hyödyllisiksi.

Hiljaista

Kurssin jälkeen alkoi sitten armoton sukeltaminen, jotta kokemus ja taidot kehittyvät. Miltei jokaisella sukelluksella tuli harjoiteltua kurssilla opittuja taitoja. Tuntien karttuessa sukeltaminen laitteella alkoi ainakin välillä onnistua. Välillä taas tuntui, että kone ottaa niskalenkin ja mikään ei meinaa onnistua niin kuin pitäisi. Melkoisen hankalalta tuntui päästä eroon tavasta yrittää tehdä tasapainotukseen hienosäätöä omalla hengityksellään. Se ei vaan repellä onnistu!

Hiljaisuutta on oppinut arvostamaan enemmän, kun siihen on nyt hieman tottunut. Avoimen kierron laitteista lähtee melkoinen meteli. Repellä taas saa sukeltaa hiljaisessa maailmassa. Kurssin jälkeen tuli sukellettua paljon myös avoimen kierron sukeltajien kanssa ja silloin sen metelin todella tajusi. Muutaman kerran olen myös itse sukeltanut kurssin jälkeen avoimen kierron laitteilla ja kyllä täytyy sanoa, että on se aivan surkeeta. Kauhea meteli, kuplat pyörii näkökentässä, hengitys heittelee tasapainotusta ja painemittarin neula kääntyy yllättävän nopeasti.

High ppO2!

Laite on toiminut hyvin, eikä sen kanssa ole tarvinnut tapella. Käyttäjä ei tosin alkuun muistanut yhtä pientä tarkistusta. No sen seurauksena sitten yhdelle sukellukselle tuli hieman ylimääräistä ohjelmaa. Laitteen nappi, jolla lisätään manuaalisesti happea, otti ja irtosi kesken sukelluksen. No siitähän seurasi se, että vastakeuhko alkoi täyttyä puhtaalla hapella 15 metrin syvyydessä! Onneksi olin hereillä ja huomasin, että venttiili jumiutui syöttämään happea. Silloin testattiin ensimmäistä kertaa tositilanteessa, oliko siellä kurssilla opittu mitään. No hommasta selvisin säikähdyksellä ja 10 eurolla. Nuo eurot menivät uuden napin ostamiseen hävinneen tilalle.

Repe vaatii hieman enemmän ennakkovalmisteluja ja testaamista ennen sukeltamista. Samoin sukelluksen jälkeen laite tulee pestä ja huoltaa. Nämä hommat on kuitenkin nopeita tehdä ja niihin mennyt aika menisi avoimen kierron laitteilla kaasujen tankkaamisessa helposti. Itse olen huomannut, että kompuran pärinää ei tarvitse nykyään kuunnella kuin 1-2 kertaa puolessa vuodessa.

Jatkossa pitää vaan hiljalleen kehittää taitoja ja lähteä hakemaan lisää oppia jatkokursseilta. Repekärpänen on kyllä puraissut pahasti ja jos rahaa olisi ostaisin varmasti jonkun toisenkin repen. Jos siirtyminen repesukeltajaksi kiinnostaa, kannattaa yrittää päästä testaamaan jotain laitetta. Netistä löytyy myös paljon tietoa laitteista ja niillä sukeltamisesta.