Otin yhteyttä liikkeeseen ja liikkeen omistaja Gintas (Padi MSDT) toivotti minut tervetulleeksi sukeltamaan. Puhelimessa Gintas kyseli sukellusluokitusta sekä kokemusta järvissä sukeltamisesta. Palvelu oli heti ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien hyvää ja hän olisi järjestänyt majoituksenkin, jos olisi ollut tarpeen. Olin kuitenkin jo ehtinyt varannut hotellin, ja sovimme Gintasin kanssa, että soitan hänelle, kun saavun Vilnaan.

Toisena päivänä sitten soitin liikkeeseen ja sovimme, että lähdemme seuravana iltana sukeltamaan. Gintas tuli hakemaan minut hotellilta sovittuna ajankohtana. Heti matkalla sukellusliikkeeseen hakemaan pulloja ja painoja juttu luisti autossa ja keskustelimme sukeltamisesta suomessa sekä Liettuassa.

Liikkeelle päästyämme Gintas esitteli minulle liikettä. Liike yllätti minut täysin. Liike oli yllättävän iso ja todella siisti. Liike oli kooltaan hieman isompi, kuin suomessa näkemäni liikkeet. Liikkeessä oli uusi ja tehokas kompura sekä 200 -ja 300bar täyttöihin sekä todella isot varastot. Hyllyissä oli tutun merkkisiä varusteitä myynnissä ja liike ei juuri poikennut suomalaisista liikkeistä. Samalla Gintas lainasi minulle alushanskat kuivahanskojen alle, koska olin unohtanut omani kotiin.

Matkasimme Vilnasta n. 20km etelään Trakai nimiseen paikkaan. Lämpötila pinnalla ei ollut paljoakaan 0:n yläpuolella ja tuuli oli kova ja kylmä. Järvelle päästyämme kasasimme varusteet (Kuva1) ja menimme veteen.Lämpötila vedessä oli 4c. Eli olosuhteet marraskuussa vastasivat kovasti suomalaisia.

Näkyvyys kohteella ei ollut erikoinen. Näkyvyys oli n.2m, mutta senkin alueen minkä kerralla näki, sisälsi paljon nähtävää.Sukelsimme pystysuoralla seinämällä, joka laskeutui 15m syvyyteen. Seinämä ei ollut kiveä vaan multaa tms. maa ainesta. Seinämä oli täynnä koloja ja kolot olivat täynnä isoja rapuja. Lisäksi joissakin koloissa oli isoja kaloja.

Sukellus oli jotakin mitä ei ole tottunut suomessa näkemään, sillä ravut olivat huomattavasti isompia mitä olen suomessa nähnyt. Sukellus meni todella leppoisasti. Menimme seinämää pitkin edestakaisin ja nousimme pikkuhiljaa ylöspäin.

Sukelluksen jälkeen Gintas kyseli mitä mieltä olin sukelluksesta ja oliko kylmä. Suomipoikahan ei ollutkaan pelästynyt näkyvyydestä ja lämpötilasta vaan oli intoa täynnä. Kyselin kovasti ravuista jne. Ravut olivat jonkinnäköinen sekoitus paikallisia rapuja ja amerikasta tullutta rapua. Tutkijatkin ovat niitä tutkineet ja niiden ei pitäisi sekoittua. Näin oli kuitenkin käynyt.

Varusteita kasatessamme Gintas kyseli, että olisinko kiinnostunut tekemään vielä yösukelluksenkin? Vaikka kello oli jo paljon, niin olin tietysti valmiina vielä toiseenkin Sukellukseen. Gintas totesi, että olen ensimmäinen kaveri suomesta jolle hän oli oppaana ja pitää kavereista jotka pitävät kaikennäköisistä sukelluksista.

Matkalla takaisin hotellille päin minua ajatettiin vielä autolla Trakain maastossa ja näytettiin paikkoja. Pysähdyimme Trakain lähelle pieneen kuppilaan teelle. Paikan omistaja oli Gintasin tuttuja ja kuinka ollakkaan pöytä oli hetkessä täynnä syötävää sekä paikalliset snapsit. Vaikkain olin sukeltamassa, en kehdannut kieltäytyä snapsista vaan kumosin sen suuhuni. Menisihän tässä vielä aikaa ennen seuraavaa sukellusta ja ehtisihän se haihtua. Syödessämme juttelimme kaikennäköistä sukeltamisesta ja paljon muustakin. Gintas jätti minut hotellille ja suuntasi itse liikkeelle hoitamaan pari juttua.

Myöhään illalla hän tuli hakemaan minua ja totesi, että haetaan matkalla yksi hänen ystävänsä mukaan. Haimme hänen ystävänsä jonka jälkeen suuntasimme Gintasin kotiin hakemaan 2kpl harppuunoita. Pojat sanoivat yrittävänsä kalastaa kaloja huomisiin kalajuhliin.

Matkalla pohjoiseen n. 50km päähän Vilnasta minulle kerrottiin, että kohde on Liettuan pisin järvi ja siellä on yleensä hyvä näkyvyys. Samalla juttelimme taas paljon sukeltamisesta. Myös Gintasin ystävä oli todella kiinnostunut suomessa sukeltamisesta.

Päästyämme kohteelle kasasimme taas varusteet ja suuntasimme veteen. Pimeydestä huolimatta näkyvyys oli todella hyvä. Arviolta n. 10m. Harmi etten ottanut sukellukselle kameraa mukaan, koska ajattelin, etteivät kuvat pimeässä kuitenkaan onnistu.

Järvi kuhisi elämää. En ole aikaisemmin nähnyt yhtä isoja Ahvenia ja Haukia. Lisäksi siellä oli rapuja, jotka kuitenkin olivat pienempiä kuin edellisellä kohteella. Sukellus oli kaikin puolin todella hieno kokemus. Kävimme max. 13m, mutta järvessä oli kuulemma syvyyttä n. 25 Veden lämpötila oli 5c.

Pojat saivatkin harppuunoillaan melko hyvän saaliin. Ohessa kuva saaliista (Kuva4). Kalojen kokoa arvioidessa kannattaa vertauskohteeksi ottaa vieressä oleva isohko jetikan räpylä sekä harppuuna.

Purimme varusteet ja suuntasimme Vilnaa kohden. Matkalla pysähdyimme syömään ottamaan yhdet oluet rankan päivän päätteeksi. Kellokin oli jo puolenyön paikkeilla ja väsymys alkoi painamaan päälle. Sukeltamisesta jutustelun lomassa olin pudota tuolilta, kun Gintas totesi: "Onko siis ok, että haemme sinut huomenna hotellilta 19:00 kalajuhliin". Olin tuntenut hänet vain yhden päivän ja olin saanut kutsun hänen luoksensa syömään.

Päästyäni lopulta takaisin hotellille olin väsynyt mutta onnellinen. Oli todellakin kannattanut raahata sukellusvarusteet Vilnaan.

Mikäli olet joskus menossa Vilnaan päin, suosittelen todellakin sukellusta paikallisissa järvissä. Eivät ole etelän vesiä, mutta näkemistä riittää ja parhaimmillaan näkyvyyskin voi olla todella hyvä.

Siihen minkä hintaista sukellus Liettuassa on, en osaa ottaa kantaa, sillä rahani eivät kelvanneet Gintasille. Hän vastasi, että haluaa ainoastaan näyttää paikkoja ja olisi muutenkin ollut menossa sukeltamaan. Yrittäessäni maksaa edes jotakin kulukorvausta bensasta ja tarjoilusta sain vastauksen, että "rahani eivät kelpaa". Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys Vilnassa olivat minulle jotakin ennenkokematonta. Harmi etten ehtinyt lyhyen reissun aikana ehtinyt sukeltamaan Vilnassa enempää. Sukellusta olisi ollut tarjolla enemmänkin.

http://www.scubadiving.lt/abouten.php