Surffailin aluksi internetin ihmeellisessä maailmassa ja parhaat vinkit tulivatkin Snorkkelin.netin foorumissa. Siellä suositeltiin suhteellisen tuoretta rebeihin keskittynyttä sivustoa, rebreatherworldia. Se osoittautuikin loistavaksi paikaksi haalia tietoa eri laitteista ja niihin liittyvistä ominaisuuksista. Samalla selvittelin mahdollisuuksia rebekoulutuksesta Suomessa. Kävi ilmi, että ainoana kouluttajana toimi Peik Joutsen, ja hänen kauttaan koulutuksen saa ainoastaan AP Divingin Inspiration tai -Evolution laitteille. Näistä laitteista Inspiration on saavuttanut suomessa suuren suosion. Osin ehkä paremmasta soveltuvuudesta vaativampiin sukelluksiin, ja tietysti merkittäviltä osin halvemman hankintahinnan takia. Inspirationeita löytyy myös käytettynä huomattavasti helpommin maailmalta.
 

Aloitin rebe intron etsinnän keväällä 2005. Tiesin muutaman introlla käyneen sukeltajan ja heiltä sainkin yhteystiedot. Ensimmäisellä yrityksellä ei kuitenkaan tullut mitään vastausta kyselyyn. Sain myös toisaalta vahvistuksen, ettei tämä kaveri enää introja tehnyt, koska oli myynyt toisen laitteen pois. Jatkoin kuitenkin intron vetäjän etsintää aktiivisesti. Samaisesta threadistä löytyi lopulta yksi kaveri jolta kysyin rebeintroa, ja se alustavasti sovittiinkin pidettäväksi kesällä Upponallessa, kouluttajan työmatkojen suuntautuessa pk-seudulle. Ajatus kuitenkin jäi hieman taka-alalle, kunnes muut suunnitelmat veivät samaisen kaverin kotisukellusvesiin. Samalla löimme vihdoin homman lukkoon, eli olin vihdoin pääsemässä rebeintrolle. Intron sisällöksi sovittiin noin 2-3 tunnin teoriaosuus ja sen jälkeen uima-altaalle käytännön harjoituksiin. Tämän jälkeen oli vielä ohjelmassa sukelluksen jälkeinen huolto. Jo tässä vaiheessa kävi selväksi, ettei rebeen voi suhtautua samalla tavalla, kuin omiin OC-kamoihin (Open Circuit, avoin kierto). Ne tuppaa luvattoman usein jäämään ilman suurempaa huolenpitoa dyykin jälkeen.

Suunnistin auton keulan eräänä perjantai-iltapäivänä kohti määränpäätä. Perillä tapasin kouluttajan, ja aloitimmekin saman tien teoriapuolen opiskelun. Olin imenyt tietoa jo noin vuoden ajan eri lähteistä, joten rebesukeltamisen perusteet pystyttiin sivuamaan hieman pintapuolisemmin. Se ei silti vähentänyt kokonaisoppimäärää mitenkään vähäiseksi. Introsukellus tarkoitti tässä tapauksessa hyvin kokonaisvaltaista toimimista, ikään kuin kyseessä olisi normaali rebesukellus. Kävimme läpi suljetun kierron laitteen toimintaperiaatteen hyvän esityksen kera. Fläppitaulukin pääsi mukaan hienoon esitykseen joten esitys täytti kaikki täydellisen esityksen tunnusmerkit :)

Tämän jälkeen oli vuorossa itse laitteen kokoonpano. Laite oli levällään useammassa laatikossa. Ilman hyvää check-listiä ja kädestä pitäen opastusta se olisi varmasti niihin laatikoihin jäänytkin. Pikkuhiljaa kotelon sisälle alkoi kuitenkin muotoutumaan tutun näköinen kokonaisuus ja saimme kaikki tarvittavat osat kiinni. Tämän jälkeen oli vuorossa positiivinen ja negatiivinen tiiviystarkastus. Laitteessa ei ole matalapaineista kaasua kuin keuhkojen matalapainesyöttöjen ja ADV:n (Automatic Diluent Valve) takana, joten jokainen kupla jostain kohtaa hengityskiertoa merkitsee sitä, että myös vesi menee sisään samasta reiästä. OC-vehkeissä aina välillä tavattavat pienet tuhahdukset eivät sopineet tähän laitteeseen ollenkaan. Myös laitteen hand-setit vaativat omat kommervenkkinsä toimiakseen oikealla tavalla.

Saimme laitteen sukelluskuntoon, pakkasimme kamat autoon ja suuntasimme paikalliselle uimahallille. Jo matkalla saimme puhelinsoiton ettei halli ole auki lauantaina olleesta pyhästä johtuen. Suunnitelmat menivät tässä kohtaa uusiksi. Kouluttaja totesi ettei hätä ole tämän näköinen, lauantaina olisi vuorossa avovesisukellus suljetun kierron laitteella. Takaraivoon alkoi nousta pieni tervehenkinen jännitys, vaikka kuinka vakuuttelin ettei yhtään jännitä. Myös kouluttaja alkoi heräämään todellisuuteen. Edessä olisi ensimmäinen sukellus OC-laittteilla noin puoleen vuoteen, ja se ei näyttänyt yhtään sopivan kouluttajan ajatusmaailmaan. Lupaus introsta oli kuitenkin annettu ja rahasuorituskin hoidettu, joten edes lisähinnan tinkiminen ei ollut enää mahdollista. Minä vain myhäilin hiljalleen ja katselin toisen kärsimystä. Pakkasimme sukelluskamat valmiiksi aamuista siirtymistä varten.

Lauantain sukellus starttasi laitteen pukemisella selkään. Edessä oli laitteen hand-settien uudelleen kalibrointi. Samassa tarkastuksessa testattiin myös kaikki laitteen toiminnot (manuaalinapit, liivi, puku, ppO²-controllerit, scrubberi jne). Samalla syötettiiin säiliössä olevan hapen pitoisuus annettujen ohjeiden mukaan. Laite tuntui selässä suunnilleen samanpainoiselta kuin tupla 12-setti ja oman osansa painoon antoivat laitteeseen integroidut painot paksun selkälevyn kera. Painovyötä ei ollut enää tarvetta laittaa vyötärölle. Kertasimme vielä sukelluksella tehtäväksi sovitut temput ja siirryimme rantaveteen. Koko siirtymisen ajan oli tarpeellista hengittää suukappaleesta, jotta mahdolliset toimimattomuudet tulevat esiin pinnalla. Hengityksessä myös tarkistetaan scrubberin toimivuus, ettei ole tullut laitettua scrubberiin väärää tavaraa. Happicontrollerien toimimattomuus saattaa aiheuttaa hypoksian (liian alhainen happipitoisuus) ja sitä kautta tajuttomuuden.  Tarkastukset on siis mukavampi tehdä pinnalla, kuin pinnan alla. Kiinnitimme vielä D-lenkkeihin bail-out pulloksi 3 litran alupullon sisältönään 32% nitrox-seos. Tämä oli sinänsä ehkä jopa ylivarovaisuutta, koska kaulalla roikkui DIR-tyyliin annostaja, josta pystyin tarvittaessa hengittämään laitteessa olevan diluenttipullon sisällön. Juuri tästä syystä diluentti pitää olla hengitettävää koko sukelluksen ajan. Tästä poikkeuksen tekee sitten erittäin syvät sukellukset, joilla vaaditaan matalampaa happipitoisuutta, hypoksista seosta. Se ei kuitenkaan ollut tarpeellista tulevalla sukelluksellamme. Syväsukelluksillaon bail-out pullot toteutettu jollain muulla tavalla.

Sovimme suunnitelmaksi laskeutua noin 6 metrin syvyyteen. Siinä oli tarkoitus testata nosteenhallintaa. Nosteenhallinta rebellä on täysin erilaista kun OC-laitteilla. Periaatteessa menetelmä on täysin sama, mutta käytännössä aikalailla erilaista. Nostetta hallitaan joko puvulla, tai reben omalla wingsillä. Tämän lisäksi nosteeseen vaikuttavat sisään- ja uloshengityskeuhkot. OC-laitteilla nostetta pystyy hienosäätämään hengityksellä, rebellä se ei ole mahdollista. Kaasu siirtyy ihmisen omista keuhkoista laitteen uloshengityskeuhkoon, ja taas puhdistuksen sekä tarvittavan hapen lisäyksen jälkeen sisäänhengityskeuhkosta takaisin ihmisen keuhkoihin. Kaasun määrä on siis lähes vakio koko ajan, ja näin ollen se ei vaikuta nosteeseen. Usein sanotaankin, että on helpompi opettaa aloitteleva sukeltaja hallitsemaan nostetta rebellä, kuin kokenut sukeltaja. Näiden temppujen lisäksi oli tarkoitus tehdä vielä diluenttihuuhtelu. Käytännössä siinä painetaan diluenttiä vauhdilla lisää ja samalla pidetään keuhkon tyhjennysventtiiliä auki. Näin ollen keuhkossa oleva kaasun happipitoisuus vähenee. Tämä on tarpeen silloin, jos hengitysluupin happipitoisuus nousee tai laskee liian alhaiseksi. Sen avulla on myös mahdollista tuulettaa hengityskiertoon mahdollisesti syystä tai toisesta kertynyt CO² pois.

Toinen merkittävä osa rebesukeltamista on hand-settien tarkkailu. Koko ajan täytyy olla selvillä, mikä on hengitysloopissa oleva hapen osapaine. Käytännössä noin kerran minuutissa katsotaan näyttöjä. Tätä osaa kouluttaja painotti alusta lähtien, ja muistutti toimenpiteestä vielä sukelluksellakin. Tarkoituksena oli myös käyttää manuaali-diluenttilisäystä sukelluksen alussa ja lopussa, ja sitten nautiskella ADV:n tuomasta helpotuksesta.

Vihdoin oli aika painaa pää pinnan alle, ja olla tekemättä kuplia. Lähdimme varovaisesti laskeutumaan kohti tasaista pohjaa, missä oli tarkoitus aloittaa nosteenhallintaharjoitukset. Aluksi se menikin käsipohja kävelyksi. Pohjalle päästyä oli kuitenkin saatu jonkinlainen haju hommasta ja pienen hieronnan jälkeen päästiin hieman sukeltamaan. 20 minuutin kierroksen jälkeen alkoi ainakin kouluttajan mielestä nosteenhallinta sujumaan riittävän hyvin. Tässä välissä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus tulla käymään  pinnassa sopimassa lopun sukelluksen suunnitelmasta. Homma meni kuitenkin suhteelisen hyvin koko ajan, joten jätettiin pinnassa käynti pois, ja suunnattiin kierrokselle. Tehtiin vielä diluenttihuuhtelu ja jatkettiin kierrosta. Homma tuntui välillä menevän jo kohtuullisen hyvin, mutta kun jotain alkoi tapahtua, niin huomasi hyvin rutiinien puutteen. Syvimmillään käytiin hieman vaille 20 metrissä. Siellä huomasi hyvin oman hermostuneisuuden. Nosteenhallinta oli heti hakusessa. Suurin haitta tässä tapauksessa oli todennäköisesti ranteessa oleva sukellustietokone. Jos en olisi tiennyt syvyyttä, niin hermostuneisuus olisi ollut todennäköisesti aika paljon vähäisempää. Sukelluksen aikana kävi ilmi, että nosteenhallinta on helpointa toteuttaa laitteen omalla wingsillä. Pukuun laittelee kaasua sitä mukaa kun alkaa tuntua liian ahdistavalta. Myös wingsin vetotyhjennys oli tosi kätevä ominaisuus. Sitä tuli käytettyä melkeinpä aina, kun nostetta piti vähentää. Suunnitelmana oli sukeltaa alkusukellus ilman ADV:tä, mutta se taisi olla vahingossa käytössä koko alkusukelluksen ja kouluttaja otti sen pois käytöstä loppuvaiheessa. Tulipahan sitten lopuksi treenattua diluentin lisäystä keuhkoon manuaalisesti.

Noin 50 minuutin jälkeen oli aika nousta rannalle. Kyllä oli aika mennyt nopeasti, tosin itse sukelluskohteesta ei jäänyt kovinkaan montaa mielikuvaa. Kävin vielä seuraavana päivänä tutustumassa sukelluskohteeseen OC-laitteilla. Silloin huomasin sen syyn, minkä takia kouluttaja oli naama rusinalla kuullessaan että joutuu sukeltamaan OC-laitteilla. Meteli omasta uloshengityksestä on aivan älyttömän kova. Sitä ei huomaa, ennen kuin on päässyt kokeilemaan miten hiljaista veden alla oikeasti on.

Kävelimme takaisin autolle leveän hymyn saattelemana. Kyllä oli veikeä olo. Osaltaan tuntui kun olisi aloittanut sukelluksen uudelleen ja siltä se oli kuulemma välillä näyttänytkin. Välillä tosiaan tuntui että käsiä olisi saanut olla hieman lisää, olisi pystynyt tekemään kaiken yhtä aikaa.

Lopputulos:

Nyt muutama viikko intron jälkeen on ehkä saanut koottua hieman ajatuksia kokonaisuudesta. Fiilikset on edelleen korkealla intron jäljiltä, joten siinä mielessä introa voi pitää erityisen onnistuneena. Toisaalta lompakon kannalta ajateltuna se oli ehkä elämäni kallein introsukellus.

Rebelaitteet alkoivat kiinnostamaan siinä vaiheessa, kun näki ja luki juttuja hienoista sukelluksista, joita oli tehty rebelaitteistoja käyttämällä. Tänä kesänä tuli samalla mitta jollain tasolla täyteen sen tyyppisiä sukelluksia, mitä tähän asti on tullut tehtyä. Nyt täytyy keksiä jotain uutta. Eiralla sukeltamisesta on jonkun verran kokemusta, mutta oikeasti en ole sitä ikinä nähnyt. Kaikki sukellukset on tähän asti tehty paineilmalla tai nitroxilla. Välillä on tullut katseltua tekniikkasukeltajaporukoita, jotka sukeltavat trimixillä Eiralla kaksin, tai kolminkertaisilla pohja-ajoilla mitä itse on tullut tehtyä. Tästä päätellen en välttämättä rebeä tarvitse. Yhtä hyvin voisin aloittaa kurssitukset OC-laitteistolla ja päästä samaan päämäärään todennäköisesti jopa nopeammin. Kuitenkin insinöörinä on luonnollinen kiinnostus kaikenlaisia teknisiä laitteita kohtaan, ja siinä mielessä rebe on ainoa oikea tie. Toinen syy, miksi haluan siirtyä suoraan rebeen, on se, etten käy aluksi OC-laitteilla kursseja trimixiin saakka, ja sen jälkeen käy samoja vastaavia kursseja rebepuolella. Tiedän kyllä, että kursseja luetaan jollain tasolla hyväksi, mutta silti se tuntuu jotenkin turhalta.

Ehkä todellinen syy rebestä haaveiluun on se, että olen päättänyt haluta sellaisen. Voipi olla, että olen sen jälkeen keksinyt noita päämääriä itselleni. Hällä väliä, unelmat on kuitenkin nyt kirkastuneet ja niiden mukaan toimitaan. Vielä kun uskaltaisi ehdottaa kotona laitteen hankintaa ja kurssin käyntiä. Täytynee aloittaa säästäminen ja ehdotella sitä sitten kun on hieman enemmän rahaa kasassa. Kaikki aikanaan, nyt on kuitenkin hyvää aikaa suunnitella, käydä kursseja, ihailla kavereiden laitteita ja unelmoida omasta laitteesta. Ehkäpä jonain päivänä tulee hiljalleen vastaan kuplimattomalla laitteella. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jutun yhteydessä ei tarkoituksella mainittu intron pitäjää, eikä sen enempää sukelluskohdettakaan. Tämä on jätetty pois intron järjestäjän pyynnöstä.

Linkkejä:
Ambient Pressure Diving
Silent Diving Systems
Rebreatherworld